Täällä ruudun toisella puolella puuhailee 22-vuotias tyttö nimeltä Hanna. Asun Espoossa avopuolisoni Laurin ja tietenkin koirien kanssa (vaikka Ada oleskeleekin nykyisin paljon äitini luona). Espooseen muutin tammikuussa 2007 Tampereen läheltä Kangasalta.

Valmistuin ylioppilaaksi Kangasalan lukiosta keväällä 2006, jonka jälkeen olin puolisen vuotta tehdasöissä. Tammikuussa 2007 aloitin opinnot Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingissä, samana keväänä aloitin myös asiakaspalvelutyöt Dynamoid Oy:lla (nykyinen Sulake Dymamoid Oy). Valmistuin datanomiksi tammikuussa 2009 ja viimeiset opiskelukuukaudet vietinkin työharjoittelussa työpaikallani, mutta normaalista työnkuvastani poiketen tein opintoihini liittyviä koodaushommia :). Valmistumiseni jälkeen jatkoin samassa firmassa koodausharjoittelijana, mutta muuttuneiden tilanteiden vuoksi olen nykyisin taas asiakaspalvelun puolella. Koodaustaitoja yritän ylläpitää ja kehittää vapaa-ajallani erilaisten kotisivuprojektien parissa.

Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Kääpiökoirayhdistyksen, Suomen Griffonyhdistyksen ja Suomen Koirankasvattajat ry:n jäsen. Koiraharrastuksen ohella pyrin harrastamaan kaikenlaista muutakin. Kotisivutouhujen lisäksi tietokone on aktiivisessa käytössä mm. IRC:n, nettisurffailun sekä pelaamisen vuoksi. Tanssipelaamista harrastin ennen erittäin aktiivisesti, mutta nykyisin se on siirtynyt taka-alalle. Aina silloin tällöin tulee pompittua esimerkiksi Tennispalatsin tai Sellon tanssipelikoneella :). Liikuntapuolesta tulee kuitenkin huolehdittua kuntosalilla ja koirien kanssa lenkkeilemällä. Ratsastusharrastus on ollut haaveenani pikkutytöstä asti ja aloitinkin ratsastamisen Kilon tallilla heinäkuussa 2009. Nykyisin käyn ratsastamassa viikottain.

Ada on ensimmäinen oma koirani, vaikkakin koirien kanssa olen ollut tekemisissä ihan ala-asteikäisestä saakka. Aloittelin koiraharrastukseni kirjastossa; kaikki mahdolliset koirakirjat opiskeltiin tarkasti läpi ja ne luettiin monta kertaa. Ala-asteen viimeisillä luokilla aloin ulkoiluttaa naapureiden koiria. Tämä harrastus jatkui yläasteelle ja laajeni pian useampiin koiriin sekä uusiin harrastuslajeihin kuten näyttelyihin ja agilityyn. Varsinainen harrastuskipinä syttyi kuitenkin whippetnarttu Speedyn kautta, jonka kanssa kävin mm. ensimmäisissä mätsäreissäni. Myös agilityä ja tokoilua kokeiltiin leikkimielellä. Speedy on kyllä ehdottomasti yksi suurimmista vaikuttajista "koiraurallani". En voi muuta kuin kiittää oikein paljon Speedyn omistajia siitä, että sain lainata heidän koiraansa kaikenlaisiin hömpötyksiin ja siitä, että he opettivat minulle koirailuista todella paljon! :)

Ei sovi kuitenkaan unohtaa sitä koiraa, joka lopulta johdatti minut griffoneiden pariin. Naapurissa asunut petit brabancon Skippy valloitti sydämeni (ja äitini sydämen ;) ) vanhuuspäivillään ja siitä tulikin ihan vakiovieras meillä, milloin se oli hoidossa omistajien matkojen takia ja milloin ihan vain meitä viihdyttämässä. Skippyn persoonallinen ulkonäkö ja luonne sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että griffonihan meille on tultava ja rotuvalinta on osunut kyllä oikein nappiin.

Nykyisin olen erityisen kiinnostunut koirien käytöksestä ja kouluttamisesta ja pyrinkin hankkimaan tietoa aiheesta jatkuvasti lisää. Olen käynyt koulutustekniikan peruskurssin (ns. kanakurssi) ykkösosan ja mahdollisuuksien mukaan pyrin käymään tottakai myös loput kurssit mahdollisimman pian. Jatkossa yritän saada entistä enemmän kokemuksia myös muista kuin omista koiristani -tietotaitoa kun saa parhaiten vain tekemällä. Leevin kanssa on tavoitteena saada jossain välissä edes tottelevaisuuden alokasluokan liikkeet haltuun -varsinaisesti pikkutarkka liikkeiden hiominen ei ole ehkä suurin mielenkiinnon kohteeni, mutta se opettaa paljon sekä itselleni että toki myös koiralle. Ada pysyy edelleen kotitemppuilijana :).

Tulevaisuuteni koirien parissa on vielä suhteellisen avoin. Koiria minulla tulee aina olemaan jos vain tilanne sallii, mutta kuinka paljon ja missä tarkoituksessa on vielä epäselvää. Griffoneiden lisäksi sydämeni ovat vieneet karvattomat koirat, haaveilenkin omasta meksikolaisesta kaverista. Vielä ei kuitenkaan ole kolmannen koiran aika. Olen käynyt Suomen Kennelliiton kasvattajan peruskurssin sekä allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen. Kennelnimen Xill Plz sain helmikuussa 2008. Pennut eivät ole kuitenkaan ajankohtainen asia, sillä Ada ei tule pentuja ikinä saamaan eikä tässä nyt muitakaan narttuja ole :). Mutta onhan se nimi hyvä olla varalta... ;).