Yhteystiedot
E-mail: hanna.urkko [at] gmail.com
IRC-Galleria: Trinket
Vieraskirja: Lue | Kirjoita
Suosittelemme:
Kävijöitä 21.09.2006 alkaen
|
Virallinen nimi Nocciolini Ada Ariella |
Kasvattaja Riikka Velling, Orimattila
Rekisterinumero FIN39953/06 |
Terveystulokset
02.02.2008, ell Juha Pärnänen:
Polvinivelet (med.): 0/0, molemmat polvet kliinisesti normaalit
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Harrastukset
Adan kanssa ei ole harrastettu erityisen säännöllisesti mitään muuta kuin näyttelyitä. Temppuja ja perustottelevaisuutta treenaamme ihan kotioloissa.
Keväällä 2008 kävimme alkeisagilitykurssin, mutta jos jatkamme agilityä, pyrimme luultavasti treenaamaan itsenäisesti tai etsimään jonkun toisen agilityryhmän. Toistaiseksi pidämme kuitenkin hieman taukoa agilitystä Adan kanssa, sillä Ada ei siitä innostunut ihan odotetulla tavalla -kenties syynä oli huono oppimisympäristö ja meille sopimaton opettelutapakin. Mahdollisesti siis kokeilemme joskus myöhemmin uudelleen kuitenkin :) Verijälki olisi laji, jota pitäisi vielä kokeilla.
Alunperin ajattelin, että Adan kanssa olisi mukava harrastaa vaikka tokoa. Sen koulutus on kuitenkin jäänyt täysin harrastelu- ja "kotitasolle". Vika ei kuitenkaan varmasti ole koirassa vaan täysin hihnan toisessa päässä -Adan ollessa kuitenkin ensimmäinen oma koirani on se valitettavasti joutunut toimimaan ns. harjoituskappaleena eikä se mielenkiinto ja viitseliäisyys ole aina riittänyt tarkkaan liikkeiden hiomiseen. Opetellut liikkeet ovat hieman puolitiessään, mutta tavoitteena olisi saada treenattua ne paremmiksi pikku hiljaa.
Ruokinnasta
Ada syö hyvin sekalaisesti kaikenlaista -pääasiassa raakaruokaa. Raakaruuan lisäksi tarjoillaan välillä myös nappulaa, lähinnä jos lihaa ei ole sulana/sopivina paloina pakkasessa. Myös reissussa nappulat ovat huomattavasti helpompia kuin lihat ja luut. Nappulana meillä on Acana sekä Orijen. Ruokaluina Ada syö lähinnä kananluita sekä possun kylkiluutikkuja, ne kun ovat tarpeeksi pieniä tuolle pikkupedolle. Ajanvieteluina Ada jäystää mieluiten ihan kaupan "nahkaluita", joskus myös lampaan luita. Naudan luuta ja rustoa menee myös välillä ruokakuppiin, mutta tällöin jauhettuna. Ruuan Ada saa pääasiassa kahdesti päivässä.
Muuta juttua
Ada on oikein innokas vahtikoira ja ilmoittaa kyllä epäilyttävistä äänistä ja ovikellosta mielellään haukkuen. Tätä olemme onneksi saaneet karsittua hieman pois, mutta edelleen vahtikoiramme ilmoittelee äänistä suhteellisen ahkeraan. Vahtihaukkumisen lisäksi Adan mielestä on oikein mukavaa levitellä kukkamultaa kukkaruukuista lattialle ja kuljettaa sitä myös esimerkiksi sohvalle -tämä ongelma tosin ratkaistiin vain nostamalla kukkaruukut pois lattiatasosta.
Pentuna Ada sai nukkua makuuhuoneessa, mutta erinäisistä syistä johtuen se nukkuu nykyisin oven takana olohuoneessa. Tätä taitoa opeteltiinkin sitten reilusti yli puoli vuotta, mutta nykyisin Ada jää jo nätisti olohuoneen puolelle nukkumaan. Ensimmäiset kahdeksan kuukautta kuitenkin kuunneltiin lähes jokailtaista itkua ja haukkumista "kun mä en halua nukkua täällä yksin". Ihan ensimmäiset yksin nukutut yöt olivat täyttä tuskaa niin ihmisille kuin koirallekin (enkä usko naapureidenkaan arvostaneen kauheasti). Nukkumisesta ei todellakaan tullut mitään, kun koira haukkui, raapi ovea ja itki lähes koko yön oven takana. Sitkeän ahkerasti kun sitä vaan jaksoi kuunnella huomioimatta pari yötä, niin kyllähän se lopulta loppui ja Ada myönsi tappionsa ja kävi omalle pedille olohuoneessa nukkumaan.
Petinä koirilla toimi aikaisemmin näyttelyhäkki ja sen sisällä olevat tyynyt, mutta nykyisin niillä on Fatboy-säkkituolipeti ja siinä päällä pussilakana ja pehmeä viltti. Lisäksi niillä on pari pikkutyynyä ympäri kämppää, milloin missäkin.
Silloin kun olemme koirien kanssa keskenämme yötä kotona saa Adakin tulla sänkyyn nukkumaan. Ada on tajunnut tämän järjestelyn mielestäni oikein hienosti koska ei kitise sänkyyn ja makuuhuoneeseen ollenkaan kun tuo isäntä on kotona, vaikka olisi viimeisen viikon nukkunut kanssani sängyssä kun toinen puolisko on ollut reissussa tai muuta vastaavaa. Sängyssä Ada käpertyy mielellään peiton alle mahdollisimman lähelle ihmisiä. Mieluiten toki samalle tyynylle ;)
Adaa voi pitää vapaana ulkona eikä se lähde pitkälle. Muiden koirien ohituksiin otan sen kyllä edelleen varmuuden vuoksi hihnaan. Se myös tottelee luoksetulokäskyä suhteellisen hyvin, mutta aina välillä sillä ilmenee lyhyitä kausia, jolloin luoksetulokäsky on ihan kuin täysin uusi sana ja kiinniottaminen on lähes mahdotonta. Näiden "kausien" aikana Ada siis livahtaa kovaa vauhtia karkuun kun huomaa, että ollaankin ottamassa kiinni ja sitten ilkkuu metrin parin päässä "lälläslää, etpäs saakaan kiinni" ja tekee nopeita syöksyjuoksuja ympärillä. Voisin laskea tuon ehkä Adan ärsyttävimmäksi tavaksi -kaikista vaikeinta on kutsua koiraa iloisesti ja kannustavasti luokse vaikka samaan aikaan tekisi mieli kuristaa koko koira ;) Adan tottelevaisuus on muuten parantunut moninkertaisesti kun Leevi saapui taloon. Ehkäpä Ada kuvittelee jäävänsä ilman huomiota jos ei mahdollisimman nopeasti tule luokse ja tottele muutenkin :D Tämähän sopii kyllä allekirjoittaneelle.
Kaiken kaikkiaan Ada on kuitenkin erittäin hurmaava ja ihana koira, vaikkei loppujen lopuksi ehkä ihan täysin griffonmainen olekaan. Mamman oma mussukka <3